Karhuseura


KARHUSEURA: Kalenteri

Marraskuu 2017
MA TI KE TO PE LA  SU 
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
Tapahtumakalenteri


Pikakysely:
Ostatko karhutuotteita joululahjaksi?
1-2
2-5
6-10
Yli 10
En lainkaan
En osaa sanoa

Tulokset

Karhutaiteet


Kansanrunous
Kaunokirjallisuus
Lastenkirjallisuus
Musiikki
Kuvataiteet
Teatteri
Elokuvat

KANSANRUNOUS

Menneiden vuosisatojen kansanrunoudessa esiintyy karhuja varsin tavallisesti, jo siitäkin syystä, että karhurunous on peräisin ennen muuta menneiltä metsästyskulttuurin aikakausilta. Karhurunous voidaan jakaa metsästys-, karjanhoito- ja muuhun runouteen. Loitsuja, lukuja ja riittejä käytettiin metsästys- ja karjaonnen varmistamiseen. Metsän pedot, taudit, loukkaantumiset ja muut yliluonnolliset vaarat uhkasivat vakavalla tavalla menneinä aikoina köyhän kansan karjaa. Karhunkaadon ja -peijaisten eri vaiheista kustakin on olemassa omaa runouttaan. Elias Lönnrotin Kalevalan runo Pohjolan karhu on ehkä maamme tunnetuin karhuruno.

Pohjolan karhu
Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Veli, seppo Ilmarinen!
Taos mulle uusi keihäs,
tao keiho kolmisulka varren vaskisen keralla!
Ois' otso otettavana, rahakarva kaaettavana
ruuniani ruhtomasta,
tammojani tahtomasta,
kaatamasta karjoani,
lehmiä levittämästä."
(Kalevala, kuudesviidettä runo)

Karjan suojelu karhuilta
Ohtoseni, ainoiseni,
mesikämmen kähköseni,
tunge pääsi turpeeseen,
mätä mättään koloon,
jottei karja kammastuisi,
vikoisi emännän vilja
astuissa ahon sivua,
ahon viertä viilettäissä.
(Aalto S., 2001,
Suuri eläinystävän kirja, s. 178)

Karjan suojelu karhuilta
Ohtoseni, lintuseni,
kaunoseni, kultaseni!
Anna rauha raavaille,
sontareisille sovinto!
Ukkoseni, lintuseni,
kaunoseni, kultaseni!
Käypä kaiten karjamaita,
lävitellen lehmitarhat!
(Aalto S., 2001,
Suuri eläinystävän kirja, s. 178)

KAUNOKIRJALLISUUS

Kotimaisessa kaunokirjallisuudessa esiintyy karhun kohtaamisen kuvauksia ennen muuta eräkulttuurin piirissä. Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä ja Ilmari Kiannon Punaisessa viivassa kuvataan vuosisadan vaihteen agraarikulttuurin karhujen metsästystä. Nykyaikaisessa tuotannossa karhu on muuttunut entistä ihmismäisemmäksi olennoksi, joka yleensä osaa itse myös puhua. Arto Paasilinnan teoksessa, Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija, ei esiinny karhun vuorosanoja, sen sijaan Veikko Huovisen romaanissa, Porsaan paperit: Eläinaiheiset erikoiset, kertoo karhu itse tunnoistaan.

Ulkomaisessa kaunokirjallisuudessa on ollut tavallista kuvata karhun kautta ihmisen kasvun, kehittymisen ja aikuistumisen prosesseja, monesti seksuaalisuuden näkökulmasta. Tällaisia romaaneja ovat mm. Jean Heglandin Suojaan metsän siimekseen, William Faulknerin Karhu ja muita novelleja sekä John Irvingin lukuisat romaanit. Lähes jokaisessa Irvingin romaanissa on mukana karhu. Richard Adamsin fantasiaromaanin, Shardik: Beklan Herra, päähenkilö on karhujumala Shardik. Teddykarhuista on kirjoittanut mm. Graham Greene romaanissaan The Bear Fell Free. Kirjallisuudessa karhun kautta on symbolisesti kuvattu edellä kerrotun lisäksi muun muassa maan majesteettisuutta, vapautta ja jumalaa.

2000-luvun kirjauutuuksia:
► Smith Deborah (2003): Karhuvuoren varjo. Alkuperäisteos: On bear mountain. Suom. Auli Hurme-Keränen. Hämeenlinna: Karisto.
► Schooler Lynn (2002): Sininen karhu: Erään valokuvan tarina. Alkuperäisteos: The blue bear. Suom. Juhani Lindholm. Helsinki: Otava.

Lisätietoa lähdeluettelosta: Lue lisää ..

LASTEN KIRJALLISUUS

POHJOISNAPAKONTIO -
Joulupukin apulainen Pohjoisnavalla


J.R.R. Tolkien kirjoitti lapsilleen - Johnille, Michaelille, Christopherille ja Priscillalle - joka vuosi vuodesta 1920 vuoteen 1943 asti kirjeen Joulupukin ominaisuudessa. Kirjeissä hän kuvailee sanoin ja kuvin kotiaan, ystäviään - Pohjoisnapakontio, Napakontion veljenpojat Paksu ja Valkotukka, luolakarhut, lumitontut, lumimiehet, punamenninkäiset - sekä Pohjoisnavalla sattuneita tapahtumia. Napakontio on Joulupukin tärkein apulainen, jota Joulupukki usein syyttää ongelmista. Karhuilla on Tolkienin alkuperäistekstissä myös suomenkieliset nimet: Pohjoisnapakontio on Karhu ja tämän veljenpojat ovat Paksu ja Valkotukka.

Lähde: J.R.R. Tolkien (2004): Kirjeitä joulupukilta. Suom. Kersti Juva, runot suom. Alice Martin. Alkuteos: Letters From Father Christmas. Toim. Baillie Tolkien. Helsinki: WSOY.

TÖRMÄLINNASSA
Maailman laella lähellä Pohjoisnapaa,
maanantaina joulukuun 20:ntenä 1926.

(Lähde: Tolkien, 2004, 16-19.)

Rakkaat pojat,

Olo on tavallista huterampi tänä jouluna. Se on Napakontion vika! Syynä on maailman isoin pamaus, ja hirmuisin ilotulitus mitä koskaan on nähty. Pohjoisnapa muuttui MUSTAKSI ja tähdet tärähtivät sijoiltaan ja kuu särkyi neljään osaan ja ja Kuu-ukko putosi meidän takapihallemme. ... Mutta eikö Napakontio ole teistäkin aika tollo? Eikä se kadu ollenkaan! Sehän sen tietenkin teki - muistattehan että viime vuonna jouduin muuttamaan sen takia. Vipu jolla käynnistetään Revonpaukut on edelleen vanhan taloni kellarissa. Pohjoisnapakontio tiesi, ettei sen ole lupa koskea siihen. ... Minä olen yrittänyt piirtää siitä kuvan, mutta olen edelleen niin tolaltani ettei siitä tullut hyvä, eikä sähinää sitä paitsi voi mitenkään maalata, vai voiko? Minusta Napakontio on kyllä pilannut kuvan - tietenkään se ei osaa piirtää paksuilla tassuillaan - PANETTELUA! OSAANPAS JA KIRJOITTAAKIN NIIN ETTEI TASSU VAPISE. Se lisäsi kuvaan minut ajamaan takaa poroja ja itsensä nauramaan. Kyllä se nauroikin. Nauroin minäkin, kun näin miten se yritti piirtää poroa ja kastoi musteeseen somaa valkoista tassuaan. JOULUPUKKI JOUTU LÄHTEMÄÄN JA KÄSI KIRJOTTAA KIRJEEN LOPPUUN. SE ON VANHA JA HERMOSTUU KUN SATTUU JOTAIN ERIKOISTA. TEKIN OLISITTE NAURANEET! MINUSTA MINÄ PIIRSIN HYVÄN KUVAN NAURAMISESTA. ILOTULITUS OLI UPEA. POROT JUOKSEE VIKKELÄSTI ENGLANTIIN TÄNÄ VUONNA. NE ON VIELÄKIN TOLALTAAN! ...

HYVÄÄ JOULUA TEILLE KAIKILLE
TOIVOO POHJOISNAPAKONTIO!
Ja Joulupukki lähettää kaikille rakkaita terveisiä!

MUSIIKKI, OOPPERA, BALETTI JA TANSSI

KANSANMUSIIKKI


Kalevalaisia runoja ja muita karhuaiheisia kansanrunoja on ollut suomalaisessa kansanmusiikissa mukana luonnollisestikin kautta aikojen. Karhuaiheisen levyn ovat julkaisseet mm. Köyhät Ritarit -yhtye ja PRIMO.

Karhun morsian
Terve ohto, tultuasi,
mesikämmen, käytyäsi,
viikon vuotin vierastani,
illat istuin ikkunoissa,
kuuntelin kumua tuota,
metsän piian piukausta.
Tuotapa toivoin tuon ikäni,
halki polveni halusin,
vävykseni Väinämöistä,
suvukseni miestä suurta.
Tuotapa toivoin tuon ikäni,
halki polveni halusin,
niin minä sinua toivon,
kuin on neiti nuorta miestä,
kapo kaunis sulhasia,
kuin on suksi uutta lunta
lyly liukasta lipua.
(Köyhät Ritarit & Primo, 1986)

Karhutanssi
Hongatar sinun isäsi,
Tuonetar sinun emäsi,
hongikosta sinun sukusi,
Hongatar sinun sukusi,
metsän ukko halliparta,
metsän kultainen kuningas,
Petäjättären pesästä,
Hongattaren huonehesta.
(Köyhät Ritarit & Primo, 1986)

OOPPERAT

Karhuaihe on innoittanut myös muutamia oopperan tekijöitä. Maamme tunnetuimmat karhuaiheiset oopperat ovat Karhu-ooppera ja Punainen viiva. Virtain Torisevan Karhu-ooppera kertoo maankuulusta 1700-1800 -luvuilla eläneestä erämiehestä nimeltään Martti Kitunen. Oopperassa on myyttien salaperäisyyttä, tenhoavaa kalevalaisuutta, mystistä shamanismia ja peijaisten henkeä. Toisen karhuaiheisen oopperan Ilmari Kiannon romaaniin pohjautuvan Punaisen viivan on Aulis Sallinen säveltänyt oopperaksi. Aulis Sallinen itse kertoo Punaisen viivan karhun olevan kaiken sen vertauskuva, jota vastaan korven ihmisen on taisteltava.  

KUVATAITEET

KUVANVEISTO

Karhun näköisiä patsaita ja muistomerkkejä on niin meillä Suomessa (mm. Helsingissä, Tampereella, Hämeenlinnassa) kuin muualla maailmalla laskematon määrä.

Helsinki:
Tunnetuimmat karhupatsaat sijaitsevat Helsingissä:
► Mäntynen Jussi  (1931): Mesikämmen muurahaispesällä, Karhupuisto, Kallio. Karhu on kuvattu niska köyryssä muurahaiskeon päällä.
► Wikström Emil (1910): Karhu, Kansallismuseon portaat, Mannerheimintie 34, Etu-Töölö. Istuva karhu.
► Nilsson Bertel (1916): Kalastava karhu, Iso Puistotie, Kaivopuisto, Venäjän suurlähetystön lähettyvillä. Kalastava karhu on leikillisen
realistinen, punagraniittinen juoma-allasveistos.
► Talvia Juho Feliks (1921): Kaksi Karhua, Museokatu 23, Etu-Töölö.

Karhupatsaita on lisäksi Kaivopuistossa ja Linnanmäellä. Yksityistalouksien pihoilla karhupatsaita tavataan erityisen runsaasti Herttoniemen Karhutiellä.

Tampere:
Tampereella on karhupatsaita ainakin neljä:
► Juvonen Mauno  (1956): Karhu, Tarkonpuisto, Salhojankadun ja Kalevantien risteyksessä. Teos kuvaa istuvaa maahan katsovaa karhua.
► Kallinen Jarmo  (2000): Mukkelis, makkelis, Itätuulen päiväkoti, Mäentakusenkatu 29. Teos on toteutettu päiväkodin aitaan. Siihen on
leikattu volttia heittävän nallen kuvat hypyn viidessä eri vaiheessa.
► Mäntynen Jussi  (1931): Kalakarhu, Kisakentänpuisto, Pyynikki. Suihkukaivoveistos esittää altaassa jalustan päällä takajaloillaan
seisovaa karhua. Karhun eteen on kuvattu kaksi kalaa.
► Ruokolainen Timo  (1974): Musta karhu, Lielahden päiväkodin ulkoseinä, Ollinojankatu 6. Teos on punatiiliseinään kiinnitetty
kolmiulotteista istuvaa karhua esittävä rautareliefi. Karhu on suoraan edestäpäin kuvattu.

Hämeenlinna:
► Karhuperhe -kiviveistos, Aulangolla.  
Eversti Hugo Standertskjöld (1844-1931) kutsui itseään yksinäiseksi karhuksi ja kaipasi omaa karhuemoa ja poikasia. Tästä muistuttaa
Karhuperhe -kiviveistos, jonka hän tilasi kuvanveistäjä Robert Stigelliltä.

TEATTERI 


Karhunäytelmiä:
► Amalia, karhu, 1982, Marja-Leena Mikkola, lasten- ja nuortennäytelmä
► Karhu, 2000, Asko Lehtonen & Arto Nieminen, Komedia
► Karhu-ooppera, 1995, Uolevi Nojonen, pienoisnäytelmä, musiikkinäytelmä
► Karhujen kaupunki, 1989, Melina Voipio, pienoisnäytelmä, draama
► Karhun hampaissa, 2000, Olli Kyllönen, komedia
► Karhun maalta marjassa, 1998, Esko Puttonen, pienoisnäytelmä, draama
► Karhunainen, 1985, Aku-Kimmo Ripatti & Kaj Chydenius, musiikkinäytelmä
► Karhunkierros, 2000, Leo Suomela, draama
► Karhunleikki, 1986, Asko Martinheimo, komedia
► Kartanon karhun kaatajat, 1990, Kalle Luotonen, komedia
► Kuka karhua pelkää, 1983, Laura Susiluoto, pienoisnäytelmä, lasten- ja nuortennäytelmä
► Kultakutri ja kolme karhua, 1986, Rauni Salminen, pienoisnäytelmä, lasten- ja nuortennäytelmä
► Mille karhun pelastus, 1974, Edit Vallinharju, lasten- ja nuortennäytelmä
► Neito karhun kämmenellä, 2001, Aulis Aarnio & Aapo Junkola & Arto Seppälä, draama
► Tanssiva karhu ja kivisen kaupungin kirous, 1986, Raija Oranen, pienoisnäytelmä, lasten- ja nuortennäytelmä
► Karhu, 2000, Asko Lehtonen & Arto Nieminen, Komedia

ELOKUVAT

Lisätietoa Karhukinosta: Lue lisää ..