Karhuseura


KARHUSEURA: Kalenteri

Maaliskuu 2024
MA TI KE TO PE LA  SU 
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
Valoisaa pitkäperjantaita!
Tapahtumakalenteri


Pikakysely:
Miten paljon välität karhuista?
Paljon
Kohtalaisesti
Vähän
Ei lainkaan
En osaa sanoa

Tulokset

Karhut ja ihmiset


Karhujen ja ihmisten suhde
Citykarhut
Häirikkökarhut
Karhuasiantuntijat
Petopolitiikka
Petojen vastustajat
Petojen puolustajat

VIHA-RAKKAUSSUHDE

Ihmisillä on ollut oikea "viha-rakkaussuhde" karhun kanssa satojen vuosituhansien ajan. Alunperin ihmisen ja karhun välinen suhde perustui molemminpuoliseen kunnioitukseen. Metsästäjät liikkuivat karhunpyynnissä kunnioittavasti, sovinnaisia tapoja noudattaen. Karhua ei saanut loukata tai suututtaa. Sitä pidettiin arvokkaana metsän kuninkaana, läheisenä omana sukulaisena, heimoveljenä ja ystävänä. Alun perin karhu oli ihmisten kilpailija ravinnon, reviirin, yms. suhteen. Karhun kanssa ihmiset kulkivat samoja polkuja ja kalastivat samoja lohia virrasta samoilla seuduilla. Vuosi vuoden jälkeen ihminen ja karhu yhdessä sadonkorjasivat samoja marjoja, siemeniä, pähkinöitä ja muita "maan anteja". Ihmiset kohtasivat karhun kasvoista kasvoihin himoitessaan samoja asioita. Toisinaan metsästäjä pakeni paikalta, toisinaan taas karhu.

Karhu on herättänyt ihmisissä pelkoa kautta aikojen, menneinä aikoina se oli suden ohella metsän vihatuin eläin. Karhua pidettiin niin vaarallisena, että se pyrittiin mahdollisimman tehokkaasti hävittämään lähes sukupuuttoon. Karhu oli merkittävä toimeentulon uhka. Metsämiehelle karhu oli tulon lähde, haluttu ja arvostettu saalis, mutta karjastaan huolehtivalle isännälle huolen aihe. Metsässä laidunnetut lehmät olivat karhulle helppo saalis. Karhun saaliiksi saattoi joutua perheen lypsävä lehmä tai metsätöissä isännän rekeä vetävä hevonen. Köyhinä aikoina yhdenkin kotieläimen menettäminen oli raskas isku, jonka vuoksi koko perheen tuleva elämä saattoi olla pitkiäkin aikoja vaakalaudalla. Nykyisin ovat asiat toisin, karhut eivät enää juurikaan uhkaa ihmisten hyvinvointia.

CITYKARHUT

Karhut ovat saaneet lisääntynyttä huomiota osakseen viime vuosina maamme tiedotusvälineissä. Karhut ovat nousseet uutisotsikkoihin erityisesti kahdesta syystä: Ensinnäkin ne ovat alkaneet kaupungistumaan ja toiseksi ne ovat tämän myötä aiheuttaneet lisääntynyttä häiriötä ja vahinkoa ihmisille. Ihmisasutuksen läheisyyteen hakeutuvasta karhusta on ryhdytty käyttämään nimitystä city- eli kaupunkikarhu. Citykarhuista tehdään lisääntyvässä määrin havaintoja. Ihmiset kohtaavat karhuja entistä yleisemmin myös kaupunkialueella. Kansalaiset ovat lähes yksimielisesti vaatineet, että karhujen tulisi pysytellä metsissä, eikä niiden pitäisi antaa kotiutua lähelle kaupunkimiljöötä. Kaupungeissa ei ole totuttu näkemään eläimiä vapaana. Karhun kohtaamisenpelko rajoittaa eniten ihmisten luonnossa liikkumista.

HÄIRIKKÖKARHUT

Vahinkoa aiheuttavaa karhua kutsutaan häirikkökarhuksi. Karhun aiheuttamat vahingot liittyvät yleensä karhun ravinnon hankintaan. Karhulle kelpaavat ravinnoksi kotieläimet, porot, kaurapellon sato, hunaja, omenat, kirjolohet, kaatopaikkojen ja roskiksien jätteet sekä haaskat. Karhu voi aiheuttaa myös muunkinlaista vahinkoa, se saattaa sotkea ja rikkoa paikkoja ja autokin voi vaurioitua karhutörmäyksessä. Ihmisen kimppuun karhu käy äärimmäisen harvoin. Karhu ei nimittäin koskaan syö ihmislihaa. Ruokolahdella kesällä 1998 karhu tappoi ihmisen ensimmäisen kerran sataan vuoteen Suomessa. Ulkomailla kuolee vuosittain muutamia ihmisiä karhun kynsiin.

KARHUASIANTUNTIJOIDEN KANNANOTOT

Asiantuntijat ovat pohtineet syitä karhujen muuttuneeseen ja poikkeavaan käyttäytymiseen. Karhukeskusteluissa on pyritty määrittelemään karhujen lajityypillistä käyttäytymistä ja toisaalta poikkeavaa, epänormaalia käyttäytymistä. Karhun aiheuttamat vahingot ihmisille eivät ole karhun epänormaalia käyttäytymistä. Asiantuntijoiden mukaan oikeat tappajakarhutkaan eivät välttämättä ole häiriintyneitä yksilöitä. Karhulle poikkeavaa käyttäytymistä ovat sen sijaan kesyyntyminen, ihmispelon heikkeneminen ja siitä johtuva röyhkeä käyttäytyminen. Häirikkökarhu -termiä on arvosteltu leimaavaksi. Itse käsitteeseen on liitetty sen lähikäsitteiden, erityisesti häiriintynyt -sanan, merkityksiä mukaan. Häirikkö sanana merkitsee kuitenkin muuta kuin häiriintynyt. Siten häirikkökarhu -termi kuvaa oikeastaan aivan oikealla tavalla häiriötä aiheuttavaa karhua. Mielisairaskarhulle tulisi keksiä uusi oma nimityksensä.

VIRANOMAISTEN PETOPOLITIIKKA

Maa- ja metsätalousministeriö yhdessä poliitikkojen kanssa tekee päätökset maamme petopolitiikasta. Keskeinen päätöksenteko koskee eläin- ja metsästyskiintiöiden suuruutta. Nykyinen petopolitiikka perustuu ns. kestävän käytön periaatteeseen. Alan tutkimuslaitokset, ennen muuta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL, seuraavat systemaattisesti karhukantaa. Havaintojen perusteella arvioidaan vuotuisen petokannan suuruus. Lisäksi EU:n luontodirektiivit säätelevät suhtautumista petoeläimiin. EU velvoittaa suojelemaan karhuja kaikin tavoin, vain häiriöeläimet saa tappaa.

PETOJEN VASTUSTAJAT

Petoja on vihattu ja pelätty kautta aikojen jopa niin paljon, että eri tahot ovat vaatineet niiden hävittämistä kokonaan sukupuuttoon. Vielä vuosisadan vaihteessa luonnonsuojeluväkikin oli tällä kannalla. Nykyisinkin vielä metsästäjät tukevat petojen hävitystä, jotta riistaeläimiä olisi runsaammin. Samoin kansalaiset ovat yleensä kannattaneet varsin yksimielisesti häirikkökarhujen tappamista. Mielipidetiedustelujen mukaan keskimäärin noin 60 % suomalaisista pitää karhua ihmiselle vaarallisena eläimenä. Useimmat ihmiset suovat etäiselle karhulle oikeuden olemassaoloon, mutta monilta etiikan perusperiaatteet unohtuvat helposti silloin kun omat edut ovat vaaravyöhykkeellä.

PETOJEN PUOLUSTAJAT

Suhtautuminen karhuihin voi olla myös niitä puolustelevaa. Monen mielestä häirikkökarhun välitön ampuminen on lähinnä hätävarjelun liioittelua. Ensimmäisten pelkoreaktioiden mentyä tulisi tilannetta miettiä järkevästi ja ensin tulisi kokeilla tappamisen sijaan muita mahdollisia keinoja asian ratkaisemiseksi. Petojen puolustajat ovat arvioineet tilannetta kaikenlaisen elämän kunnioittamisen etiikan perspektiivistä. Kaikille olennoille tulee suoda itseisarvoinen oikeus elämään hyödyllisyydestä tai haitallisuudesta riippumatta. Luonnon tasapaino ja monimuotoisuus tarvitsee myös petonsa. Alkuperäinen luonto nähdään erityisen arvokkaaksi ja sitä vaaditaan suojeltavan. Petojen hävittäminen olisi rikos luontoa kohtaan. Eläinten oikeutta olla olemassa ja luonnon pyhyyttä perustellaan monesti sanoin: ”Rakasta myös vihollisiasi!".