Karhuseura


KARHUSEURA: Kalenteri

Marraskuu 2017
MA TI KE TO PE LA  SU 
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
Tapahtumakalenteri


Pikakysely:
Ostatko karhutuotteita joululahjaksi?
1-2
2-5
6-10
Yli 10
En lainkaan
En osaa sanoa

Tulokset

Eläinoikeudet ja -suojelu


Lajinsorto eli spesismi
Eläinoikeudet ja -suojelu
Luonnonsuojelu

LAJINSORTO ELI SPESISMI

"Meillä ei ole oikeutta riistää elämää ketulta turkkinsa takia tai sialta lihansa tähden vain siksi, että me satumme pitämään näistä tuotteista tai olemme tottuneet niihin. Se, että sallimme nykyisen hyväksikäytön jatkuvan vain, jotta voisimme itse hyötyä siitä, merkitsisi moraalisesti samaa kuin sallisimme ihmisten välisen sorron ihonvärin tai sukupuolen perusteella." (Oikeutta eläimille ry.)

Ihmisoikeuksien periaatteellisissa julkilausumissa sanotaan, että ketään ei saa riistää tai sortaa, eikä kenellekään saa aiheuttaa turhaa kärsimystä. Jokainen tietää, että käytännön elämässä tähän ei aina aivan päästä, vaan jatkuvasti ihmisoikeuksia loukataan. Näin on asianlaita myös eläinten oikeuksien ollessa kyseessä. Eläinsuojeluväki asettaa yleviä päämääriä, joita sitten muut tahot melkeinpä surutta rikkovat. Ihminen itsekkyydessään sortaa eläinten perusoikeuksia omien makumieltymystensä, muodin tai minkä tahansa muun oman mielihyvän, huvin ja hyödyn tähden.

Eläinten syrjinnästä käytetään nimitystä spesismi eli lajien sorto. Se tarkoittaa syrjintää, jota ihminen harjoittaa muita lajeja kohtaan. Kyse on vastaavasta toiminnasta kuin mitä on rasismi, jonka kohteina ovat olleet tavallisimmin orjat, naiset, värilliset ja etniset kansat. Molemmat ovat ennen muuta ulkonäköön perustuvia ennakkoluuloja. Ennakkoluulot ilmenevät negatiivisena ennakkoasenteena tiettyjä ryhmiä, rotuja, jne. kohtaan. Yleensä ennakkoluulot perustuvat olemattomaan tai vähäiseen tietoon. Poikkeavan ja erilaisen ulkonäön perusteella yksilö luokitellaan kuuluvaksi moraalin ulkopuolelle. Spesismi, rasismi ja seksismi aliarvioivat syrjijän ja syrjittyjen yhdenvertaisuuksia. Näille kaikille syrjinnän muodoille on tyypillistä välinpitämättömyys muiden tarpeista ja kärsimyksestä.

ELÄINTEN OIKEUDET JA -SUOJELU

Eläinoikeudet ovat olleet entistä painokkaammin yhteiskunnallisen keskustelun aiheena viime vuosikymmeninä. Monet ovat esittäneet kysymyksiä: Tulisiko eläimillä olla oikeuksia? Voidaanko eläinten oikeuksia verrata ihmisoikeuksiin?

Oikeustoimikelpoisuus?

Monet ovat arvelleet, ettei ole kovin mielekästä puhua lainkaan eläinten oikeuksista. Eläimet itse eivät näet voi olla ihmisten tavoin moraalisia agentteja. Niiden oikeustoimikelpoisuus on pikkulapsien tasoa. Eläinten oikeudet toimivat vain ihmisten kautta, jolloin niistä samalla tulee ihmisten velvollisuuksia. Juridisten oikeuksien myöntäminen eläimille ei kuitenkaan olisi sen ihmeellisempää kuin oikeuksien myöntäminen lapsille. Eläimet olisivat oikeussubjekteja samoin kuin lapset. Eläimet ovat olleet tähän asti pelkästään objektin asemassa, ihmisten toimintojen kohteita.

Eläinoikeuslainsäädäntö?

Eläinoikeusväki on vaatinut, että eläimet tulisi hyväksyä sellaisiksi oikeussubjekteiksi, joiden omat tarpeet, hyvinvointi ja oikeudet taataan lainsäädännössä. Eläinoikeusliikkeet ovat vaatineet, että ihmisten suhteesta eläimiin ja luontoon tulisi luoda selkeät eettiset ja lainsäädännölliset rajat ja pelisäännöt. Eläimiä koskevat lait ovat nykyisin melko mielivaltaisia. Missään maailman maassa ei vielä ole yhtenäistä eläinoikeuslakia säädetty tai saatettu voimaan. Uudessa-Seelannissa vaaditaan parhaillaan ihmisapinoille ihmisoikeuksien tapaisia perusoikeuksia. Vaadittuihin periaatteellisiin eläinten perusoikeuksiin kuuluvat ainakin: oikeus tuskattomaan elämään, oikeus hyvinvointiin, oikeus lisääntymiseen ja oikeus elämään. Eläinoikeusaktivistit eivät ole vaatineet eläimille ihmisoikeuksia, vaan että eläimillä tulisi olla tiettyjä eläinoikeuksia.

Hyvinvointi ja kärsimys

Eläinoikeudet kuuluvat yhteen luonnon itseisarvo- ja kaikkien elävien olentojen tasa-arvokysymysten kanssa. Luonto ja eläimet kuuluvat tämän päivän köyhiin ja sorrettuihin. Entisaikoina oikeusturvan ulkopuolella olleet ryhmät ovat vähitellen saaneet osakseen oikeuksia. Ensin miehet sitten naiset; ensin rikkaat sitten köyhät; ensin valkoiset sitten mustat ja nyt lopulta eläimet ovat alkaneet saada vapausoikeuksia. Eläinten vapautusliike on osa samaa historiallista tapahtumasarjaa, joka on johtanut orjien vapauttamiseen, työväen- ja naisasialiikkeeseen.

Eläinsuojelun lähtökohtana on ollut näkemys siitä, että raakuus eläimiä kohtaan on väärin. Länsimaisessa ajattelussa vallitsee tietty yksimielisyys siitä, että kaikkea elämää tulee pyrkiä edistämään, elämän tuhoaminen eri muodoissaan tuomitaan. Ihmisellä on suhteessa eläimiin lähinnä kaksi moraalista velvollisuutta: huolehtia eläinten hyvinvoinnista ja estää niiden kärsimys. Erilaiset eläinoikeus- ja suojeluliikkeet sekä Suomessa että maailmalla ovat vaatineet, että eläimiä ei saa kohdella toisella tavoin tai huonommin kuin ihmisiä.

Maailmalla eräät eläinoikeusliikkeet ovat toiminnassaan saavuttaneet anarkismin tason. Ekoanarkismin tunnuslause on vapaus, ja tämä pyritään saavuttamaan keinolla millä hyvänsä, vaikka väkivallalla ja tuhoamisella. Eläinten puolustajien ääriliike on nimeltään Animal Liberation Front ALF eli eläinten vapautusrintama. ALF:n toimintaperiaatteena on eläinten väärinkäyttäjien omaisuuden vahingoittaminen. ALF on tehnyt mm. pommi-iskuja Englannissa. Toisena periaatteena on eläinten vapauttaminen laboratorioista tai turkistarhoilta. Tunnuslauseena on: "You have to break the law to change the law".

Suomessa toimivia eläinoikeus- ja -suojeluliikkeitä ovat mm. Suomen Eläinsuojeluyhdistys (SEY), Helsingin Eläinsuojeluyhdistys ry., Suomen Eläinsuojeluliitto ry., Eläinsuojeluliitto Animalia, Eläinjärjestö Vihreä Risti, Oikeutta eläimille -yhdistys ja Koe-eläinten Suojelu ry.

LUONNONSUOJELU

Luonnonsuojelun kohteena ovat olleet luonnonalueet, kasvit ja eläimet, joko yksittäinen yksilö, laji tai laajempi ekosysteemi. Luonnonsuojelussa kiinnitetään huomiota lajien olemassaolon turvaamiseen ja lajien oikeuteen olemassaoloonsa. Luonnonsuojelun lähtökohtana on, että luonnolla on arvoa. Luonnonalueita tai luonnonvaroja halutaan hoitaa muiden ihmisten, omien jälkeläistemme, tulevien sukupolvien tai muiden kansakuntien käytettäväksi. Asiantuntijat puhuvat ns. kestävästä kehityksestä, josta on olemassa yhtä monta määritelmää kuin on määrittelijöitäkin. Yleensä ottaen sillä tarkoitetaan sitä, että luontoa hyödynnetään nykyisten tarpeiden verran siten, että myös tulevaisuuden tarpeet saadaan turvattua. Kestävässä käytössä pyritään pitämään huoli siitä, että uusiutuvia luonnonvaroja on määrällisesti ja laadullisesti yhtä paljon saatavilla tulevaisuudessa kuin nykyisyydessäkin.

Luonnonsuojelufilosofiassa erotetaan toisistaan kaksi pääsuuntausta: konservationismi ja preservationismi. Konservationismi pitää sisällään suojeltavien kohteiden, alueiden tai lajien hyväksikäytön ja jalostuksen ihmisten tarkoituksiin. Lähtökohtana on ihmisten omat tarpeet. Luontoa säästetään ja säilytetään tulevaa käyttöä varten. Preservationistisessa ajattelussa luonnolle annetaan itseisarvoa, ja luontoa suojellaan ihmisen aiheuttamalta haitalta ja hyväksikäytöltä. Molemmat lähestymistavat ovat varsin ihmiskeskeisiä. Lisäksi voidaan erottaa toisistaan myös aktiivinen ja passiivinen luonnonsuojelu. Aktiiviset suojelun keinot ovat luonnonhoitoa, johon kuuluu kilpailevien tai haitallisten lajien hävittäminen, elinolosuhteiden muokkaaminen suotuisaksi, siirtoistutukset ja luonnonsuojelualueiden perustaminen. Passiivinen suojelun keino on esimerkiksi luonnon rauhaan jättäminen. Luonnonsuojelu on sitä, että luonnosta otetaan vain sen verran mitä todella tarvitaan, muuta luontoa ei riistetä tarpeettomasti. Luontoa on suojeltava ennen kaikkea ihmiseltä!

Karhuihin liittyvää sortoa esiintyy eri puolilla maailmaa.
Lisätietoa karhujen suojelukampanjoista löydät sivulta karhujensuojelu: Lue lisää ..

04.-10.10 Vuosittainen kansainvälinen tapahtuma:
Eläinten päivä/viikko
Lue lisää ..